”Päätoimittajayhdistys pitää tärkeänä, että Yleisradion riippumattomuus sekä poliittisista päättäjistä, elinkeinoelämästä että muista yhteiskunnallisista eturyhmistä on vahvaa ja vahvistuu edelleen”, todetaan PTY:n lausunnossa hallituksen esityksestä Yleisradio Oy:stä annetun lain muuttamiseksi.
”Riippumattoman journalismin merkitys korostuu aikoina, jolloin valeuutiset ja hybridivaikuttaminen voimistuvat.
Ylen on pystyttävä kaikissa oloissa suoriutumaan paitsi journalistisesta tehtävästään myös turvaamaan viestinnän huoltovarmuutta yhdessä muun vastuullisen median kanssa.
Ylen hallintoneuvostolla on keskeinen vastuu yhtiön suoriutumisesta sen perustehtävissä Molemmilla kansalliskielillä ja saameksi tarjottavan palvelun lisäksi Ylellä on erityisen tärkeä tehtävä kielivähemmistöjen ja erityisryhmien tavoittamisessa. Yhtiön asema on tulevaisuuden mediakentässäkin keskeinen, mutta samalla on huolehdittava, ettei se heikennä muun median toimintaedellytyksiä.
Päinvastoin yhtiöllä on mahdollisuuksia myös vahvistaa koko suomalaisen median asemaa erityisesti teknistä kehitystä ja tekoälyä hyödyntävillä kehityshankkeillaan, joita muu media voi halutessaan markkinaneutraalisti käyttää.
Yleisradio käyttää jatkossakin ison määrän julkisia varoja. Tämän takia on välttämätöntä, että Yle kertoo taloudestaan yhä avoimemmin ja oma-aloitteisesti. Läpinäkyvyys parantaa myös Ylen toiminnan hyväksyttävyyttä kansalaisten ja muiden toimijoiden silmissä.”
Vuoden 2024 Suuri Journalistipalkinto -ehdokkaat on julkistettu. Kunkin kategorian voittaja palkitaan keskiviikkona 12.3.2025.
Suuri Journalistipalkinto on jaettu Suomessa vuodesta 2001 lähtien. Palkinto on Suomen merkittävin journalismille vuosittain annettava tunnustus. Kilpailun tarkoituksena on tukea ja edistää hyvää journalismia sekä vahvistaa vastuullisen suomalaisen median asemaa yhteiskunnassamme. Voiton perusteena on merkittävä journalistinen teko palkinnon julkistusta edeltäneen vuoden aikana.
Palkinnot jaetaan neljässä kategoriassa: Vuoden journalisti, Vuoden juttu, Vuoden alueellinen juttu ja Vuoden uudistaja.
Palkintoehdokkaat 2024:
Vuoden journalisti -ehdokkaat: Iida Tikka, Yle, Marko Lempinen, Ilta-Sanomat, Mari Julku, Iltalehti.
”Kriteerit: Vuoden journalisti(ehdokas) tekee erityisen merkityksellistä, vaikuttavaa ja kiinnostavaa journalismia. Hän on tinkimätön ja rohkea uutisten jahtaaja, tyylillisesti taidokas ja omaääninen journalisti. Vuoden journalisti saattaa myös työskennellä kuvajournalismin puolella: hän tekee vaikuttavaa ja omaäänistä kuvajournalismia, grafiikkaa tai muuta visuaalisen journalismin kerrontaa.”
Vuoden juttu -ehdokkaat: ”Mika Waltarin salaisuus”, Venla Rossi, Helsingin Sanomat; ”MTV:n tiedot: Suomi jäi Ville Tavion päätöksellä pois Ukraina-liittoumasta – syynä maininta seksuaalivähemmistöistä”, Alec Neihum, MTV Uutiset; ”En ole mikään rasisti, mutta”, Joonas Immonen, Ilta-Sanomat.
”Kriteerit: Vuoden jutulla tai juttusarjalla on ollut merkittävä yhteiskunnallinen vaikutus tai se on saanut aikaan muutoksia yhteiskunnassa. Vuoden juttu on elämyksellinen, tarinallinen ja taidokas.”
Vuoden alueellinen juttu -ehdokkaat: ”32-vuotias Simo Keskinen on juonut poikkeuksellisen määrän alkoholia ja voi kuolla pian”, Minna Ala-Heikkilä, Aamulehti; ”Muovisilppua lannoitteeksi”, Taneli Laine, Aimo Vainio ja Paula Liesmäki, Maaseudun Tulevaisuus; ”Keski-Pohjanmaan soten kriisi (useita juttuja)”, Keskipohjanmaan toimitus
”Kriteerit: Vuoden alueellisella jutulla on ollut merkittävä vaikutus alueelliselle tai paikalliselle yhteisölle esimerkiksi päätöksenteon, muun vallankäytön tai ihmisten aktivoinnin kautta.”
Vuoden uudistaja -ehdokkaat: Jaakko Keso, Yle Kioski; Satakieli, Haaga-Helia, Radion tekoälyuutiset, STT&Bauer Media.
”Kriteerit: Vuoden uudistaja on yksittäinen journalisti tai työryhmä, joka on saanut aikaan alan tai suomalaisten kannalta merkittävän journalistiseen työhön liittyvän uudistuksen. Vuoden uudistaja voi myös olla journalisti tai työryhmä, joka on uudistanut median jakelukanavia tai kerronnan tapoja.
Päätoimittajien yhdistyksen lokakuun alussa (1-6.10.24) järjestetty vaalimatka Washingtoniin seuraamaan Yhdysvaltain vaaleja oli kovan tehtävän edessä. Tarkoituksena oli selvittää, ei enempää tai vähempää, kuin kuka voittaa muutaman viikon päästä Yhdysvaltain presidentinvaalit.
Asian selvittäminen alkoi heti syvästä päästä, sillä ensimmäisenä näkemyksiään esittelivät kovan luokan konservatiivit. Konservatiivien suunnitelma Yhdysvalloille sisältää tällä kertaa uuden maailmanjärjestyksen eli Project 2025. Puhujiksi saapuivat Spencer Chretien, John Gibbs, Robert Peters sekä Andrew Harding, jotka avasivat konservatiivien ajattelua muun muassa Yhdysvaltain ulkopolitiikan, Naton ja Kiinan suhteen.
Vaaliasetelmista, vaa’ankielistä ja ratkaisevista tekijöistä jatkoi poliittinen konsultti Mark Pfeifle. Pfeifle oli kiinnostava kuultava ihan jo pelkästään taustansa vuoksi. Presidentti George W. Bushin top national security advisorina eli maan korkeana turvallisuusasiantuntijana työskennellyt analyytikko tuntee sekä demokraatit että republikaanit. Kriisien marinoimalta herralta riitti muisteloita vielä oman puheenvuoronsa jälkeen lounaallakin.
Lounaan jälkeen suomalaisryhmä pääsi kurkistelemaan Valkoisen talon maisemia hiukan odotettua kauempaa, sillä alueen ympärille oli juuri rakennettu ylimääräiset aidat. Paikalliset kertoivat lisäturvallisuuden tarpeen liittyvän lähestyviin vaaleihin. Valkoiselta talolta siirryttiin Capitol Hillille, missä ohjattu kiertokävely kongressissa kruunasi siihenastisen päivän.
Donald Trumpin ja Kamala Harrisin tilanteen ruotiminen jatkui kuitenkin illallisella, missä illallispuhujiksi saapuivat Potomac International Partnersin hallituksen puheenjohtaja Phillip Bond ja toimitusjohtaja Mark Cowan. Seitsemän-kahdeksankymppiset ikilobbarit varmistivat mielikuvan, että Amerikassa ei totisesti heittäydytä eläkkeelle, kun sielu palaa politiikalle. Illan mehukkaimmaksi kommentiksi jäi mieliin Bondin lausahdus kuinka suurta tuskaa politiikassa voi lobbari kokea: ”Vain joka hetki hereillä ollessaan.”
Toinen päivä saatiin reippaasti vauhtiin Suomen suurlähetystöllä, missä Päätoimittajayhdistyksen ryhmän vastaanottivat lähetystön kakkonen Marjut Akola ja puolustusasiamies Juha Helle. He kertoivat, ettei Washingtonissakaan pärjättäisi ilman suomalaisia: Potomac-joesta puhdistetaan juomavesi Kemiran kemikaaleilla ja vessapaperi valmistetaan Valmetin koneilla. Lähetystön alustuksissa keskusteltiin sekä taloudellisesta että puolustuksellisesta yhteistyöstä.
Lähetystölle saapui suomalaisvieraita tapaamaan myös Finlandia Foundationin vetäjä Tomas Flanagan, joka yllätti vieraat kauniilla suomen kielellään. Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaisten historia on vahvoissa käsissä. Suomalaiset juuret kiinnostavat. Maassa on yllättävän paljon suomalaisilla juurilla varustettuja perheitä. Kiehtova tieto oli, että suomen kieltä halutaan suomalaistaustaisissa perheissä opiskella ja ylläpitää yllättävän aktiivisesti.
Matkalla tutustuttiin myös median tilanteeseen ja vierailtiin The National Press Klubilla. Klubin entinen puheenjohtaja Donna Leinwand Leger esitteli suomalaisille Klubin kiehtovaa historiaa ja vastaili laajasti delegaation moninaisiin kysymyksiin. Illallispuhujaksi saapunut apulaisprofessori John Callaghan New England Collegesta johdatti kuulijat alan tarkempaan tilanteeseen.
Seuraavan aamun Media & politiikka -paneelikeskustelussa kuultiin taloustoimittaja Mark Schoefferia, entistä Washingtonin kirjeenvaihtaja Chuck Raaschia sekä kampanjamanagerina toiminutta Billy Moorea. Kaikki kolme olivat yhtä mieltä siitä, että vaalien lopputulosta on mahdotonta ennustaa.
Median tilanteen maassa tiivisti kahdeksalla Emmy-palkinnolla palkittu uutistuottaja Jonathan Ebinger: ”Maa on siirtynyt keskeltä oikealle, mutta media on edelleen keskellä.” Ebinger kritisoi mediabisneksen keskittymistä ja oli huolissaan paikallismedian kuolinkouristuksista. ”Samat jutut julkaistaan eri puolilla maata.” Hän totesi myös karun tosiasian journalistien työstä: ”Pitkän jutun kirjoittajille on yhä vähemmän töitä. Lyhyen ja nopean jutun kirjoittajille on töitä.”
Mediapäivän täydensi vierailu Bloombergin politiikkaosastolla, jossa keskusteltiin uutishuonetta johtavan Angela Greiling Keanen kanssa. Hänkin National Press Clubin entisiä puheenjohtajia.
Matkan tarkoitus eli vaalivoittajan ennustaminen osoittautui lopulta vaikeaksi. Yhteinen tulkinta oli kaiken saadun tiedon perusteella, että kaikki on vielä mahdollista. Jatkamme seurantaa kotimaasta käsin.
Teksti: Stina Haaso
Kuvat: Carlos Sunila, Antti Marttinen, Matti Kalliokoski
Vuoden 2023 Suuri Journalistipalkinto -ehdokkaat on julkistettu. Kunkin kategorian voittaja palkitaan keskiviikkona 6.3.2023 suorassa tv-lähetyksessä Yle TV1:ssä ja Yle Areenassa klo 19.30-20.30.
Suuri Journalistipalkinto on jaettu Suomessa vuodesta 2001 lähtien. Palkinto on Suomen merkittävin journalismille vuosittain annettava tunnustus. Kilpailun tarkoituksena on tukea ja edistää hyvää journalismia sekä vahvistaa vastuullisen suomalaisen median asemaa yhteiskunnassamme. Voiton perusteena on merkittävä journalistinen teko palkinnon julkistusta edeltäneen vuoden aikana.
Palkinnot jaetaan neljässä kategoriassa: Vuoden journalisti, Vuoden juttu, Vuoden alueellinen juttu ja Vuoden uudistaja.
Palkintoehdokkaat 2023. Kuva: Kimmo Räisänen
Vuoden journalisti -ehdokkaat: Heikki Heiskanen, Yle, Arja Paananen, Ilta-Sanomat, Vesa Sirén, Helsingin Sanomat.
Vuoden juttu -ehdokkaat: Juttusarja matkailualan kausityöntekijöiden kohtelusta Lapissa, Niina Lavia, Lapin Kansa; ”Masentava sovellus”, työryhmä Kirsi Karppinen, Ada-Maaria Hyvärinen, Niko Salakka, Joel Kanerva ja Asmo Raimonaho, Yle; ”Koulukone”, Hanna Terävä, Ulla Malminen, Henri Forss, Ilkka Kemppinen ja Mårten Lampén, Yle.
Vuoden alueellinen juttu -ehdokkaat: ”Useat kunnat vuotavat haavoittuvuutensa valmiussuunnitelmissaan kenelle tahansa”, Joonas Immonen, Maaseudun Tulevaisuus; juttu gynekologin epäasiallisesta käytöksestä Pietarsaaressa, Moa Mattfolk, Svenska Yle Österbotten; juttu Ukrainan pakolaisten pakkosiirrosta Oulussa, Antti Pasanen ja Silja Aitoaho, Kaleva.
Vuoden uudistaja -ehdokkaat: Johannes Kantelinen ja Petteri Ryynänen, MTV:n studiouudistukset ja visuaalinen ilme; Mari Paalosalo-Jussinmäki, eeva.fi, Heikki Manninen ja Sami Rainisto, TM Tuuma.
Päätoimittajayhdistykset (PTY, APY ja PPY) järjestivät 7. helmikuuta mediapaneelin seuraavan eduskuntakauden mediaa koskevista kysymyksistä.
Mukana päätoimittaja Jussi Kärjen juontamassa paneelissa olivat kuuden suurimman eduskuntapuolueen edustajat:
liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sd)
eduskuntaryhmän 2. varapj. Lulu Ranne (per)
kansanedustaja, puoluevalt. puheenjohtaja Heikki Autto (kok)
varapuheenjohtaja, kansanedustaja Markus Lohi (kesk)
eduskuntaryhmän 2. varapj Jenni Pitko (vihr)
eduskuntaryhmän 1. varapj Pia Lohikoski (vas)
Paneelissa käsiteltiin toimia, joilla voidaan turvata seuraavalla hallituskaudella moniäänisen ja vahvan suomalaisen median toimintaedellytykset. Esille nousivat mm. sananvapauden ongelmat, arvonlisäverokysymykset, jakelutuen kestoa ja Postin muuta toimintaa koskevat haasteet sekä yksityisen ja julkisen tiedonvälityksen tehtävät ja tasapaino.
